ASTMAL√Ą√ĄKKEIDEN YLEISIMM√ĄT SIVUVAIKUTUKSET

Astman hoidossa yleisesti käytettävät lääkkeet voidaan jakaa kahteen ryhmään: oireenmukaisiin lääkkeisiin, jotka laajentavat keuhkoputkia ja anti-inflammatorisiin, eli sairauden perusprosessia hoitaviin lääkkeisiin.
Jos käytetään pelkästään oireenmukaista lääkitystä ilman hoitavaa lääkitystä, saattaa syntyä monia ongelmia. Astma voi kehittyä jopa hengenvaaralliseksi. Näiden lääkkeiden yliannostelu saattaa myös ylläpitää keuhkoputken tulehdusta ja aiheuttaa lääkeresistanssia. Tällöin lääkkeen määrää joudutaan jatkuvasti lisäämään, jotta saadaan aikaiseksi toivottu vaikutus.

Varsinkin lasten astman hoidossa kannattaa miettiä kaikkia mahdollisia keinoja, joilla lääkemäärät saataisiin pysymään mahdollisimman alhaisina. Nykyään esim. paljon käytettävät steroidisuihkeet ovat kieltämättä tehokkaita, mutta niillä on vakavia sivuvaikutuksia. Pieninäkin annoksina ne vähentävät elimistön kalkkia ja hidastavat lasten kasvua. Suihkeena otettavat steroidit saattavat huonontaa luumassan muodostusta, joka taas puolestaan lisää luukadon riskiä. Myös harmaakaihin ja sokeritaudin riski kasvavat steroidisuihkeiden käytön myötä.

Keuhkoputkia laajentavat lääkkeet eivät nekään ole täysin harmittomia. Niissä käytettävä Teofylliini lisää vapaita radikaaleja ja saattaa tehdä astmasta kroonisen. Teofylliinin sivuvaikutuksia voivat olla päänsärky, väsymys, hermostuneisuus, masennus, unettomuus, vapina, hikoilu, sydämentykytys ja varsinkin iäkkäämmillä miehillä eturauhasvaivat. Eräät lääkkeet aiheuttavat kiukkuisuutta, ärtyisyyttä, painajaisunia ja hyperaktiivisuutta sekä lapsilla, että aikuisilla. Jatkuva astmasumutteiden käyttö saattaa aiheuttaa myös hiivatulehduksen ruokatorveen ja reikiintymistä hampaissa.